---
Kaikki mitä Trevor oli kertonut oli totta. Pian talon omistusoikeudet olivat siirtyneet jollekin toiselle. Crescendot olivat asunnottomia, tai ainakin Trevor oli. Kaikenlisäksi hän oli työtön ja velkaantunut.
---
"Sä et siis ole nähnyt isiä?"Ivy kysyi.
"Valitettavasti en, Ivy. Oon kyllä koittanut soittaa ja katella baareista, mutta en oo nähnyt jälkeäkään isästäs", Make pahoitteli.
"Vai niin", Ivy kuiskasi.
Maken lähdettyä Ivy palasi Andréen asuntoon, painautui ovea vasten ja yritti olla itkemättä.
Samaan aikaan hänen isänsä nukkui tietämättä tyttärensä mielipahasta.
Muutaman päivän kuluttua:
Chantelle oli kaupungilla ja yhtäkkiä suureksi hämmästyksekseen hän bongasi Ivyn juttelemassa jonkun laitapuolenkulkijan kanssa. Tällä ei ollut edes kenkiä!
Tyttö odotti hetken, että mies lähtisi pois ja sitten hän lähestyi Ivyä.
"Ah, moi Chantelle", Ivy tervehti.
"Moi, öö..miks ihmeessä sä puhuit tolle äijälle?"
"Se on mun isän tuttu", Ivy paljasti. Todellisuudessa Trevor ei juurikaan tuntenut miestä. Kyseinen mies vain oli sattunut istumaan Ivyn isän kantabaarin tiskin ääressä niin kauan kuin tyttö saattoi muistaa.
"Mä vaan kyselin siltä pari juttua..", Ivy mutisi. Hän ei tahtonut myöntää Chantellelle, että hänen isänsä oli kadonnut tai oikeastaan jättänyt hänet.
"Siitä hyväntekeväisyys jutusta. On menny tosi kauan aikaa, kun sinä ja Juliana kutsuitte mut siihen. Joten millon se nyt vihdoin pidetään?" Ivy vaihtoi puheenaihetta.
"Ai se.. Mä en oikein tiedä... Tai no siis me tehtiin susta tosi upea ja sillain, mutta en tiedä onko siellä sittenkään aikaa esitellä meiän projektia", Chantelle selitti vaikeannäköisenä.
"Oikeestaan sä et ehkä ihan sovi siihen... Tiedäthän meillä oli jo huippu iskulause ja kaikkea -tuntemattomasta rikkaasta hiirulaisesta täydelliseksi-, mut mä kuulin, että sä et ehkä niinku olis enää rikas. Ja taviksesta kaunottareksi aihe alkaa vähän jo kyllästyttää seurapiiriläisiä", hän jatkoi.
"Mutta eihän raha voi määrittää kaikkea! En mä olisi vain tuntemattomana rikkaana kiinnostava. Oon mä nytkin!" Ivy yritti vakuuttaa, mutta Chantelle ei enää kuunnellut.
---
Kotiin päästyään Ivy selitti kasvot maskaran tahrimina Andréelle mitä oli käynyt.
"Teinit ne sitten eivät koskaan muutu. Aina yhtä ilkeitä yksilöitä löytyy", mies huokaisi.
"He eivät tiedä mitä menettävät. Ivy, sä olet kaunis ja mukava, sekä hyväsydäminen nuori nainen. Kuka vain olisi onnellinen tuollaisesta ystävästä."
"Paitsi Juliana ja Chantelle. Mä todella luulin, että ne oli mun kavereita."
"Ei tuollaiset ihmiset ansaitse sun kaltaisias. Niillä ehkä on rahaa, mutta katso, vaikka mua. Syrjitty ja kiusattu. Eikä mulla huonosti mene. On kämppä ja työpaikka. Sä tuut pärjäämään elämässä."
---
Lohdutettuaan Ivyä Andrée lähti töihin. Jälleen hän viettäisi yhden illan toivoen, että Trevor ilmaantuisi.
Hän todella toivoi, että Trevor olisi kunnossa.
---
Tämä oli vähän tälläinen väliosa, mutta toivottavasti tykkäsitte. :) Kiitos, kun luitte!
-Poinsettia
PS. EDIT: Pahoittelut, että osassa on kestänyt. Piti kyllä julkaista näitä mutta olin kipeänäkin niin vähän jäi. Mutta ottakaas tästä sitten toinen osa heti perään. Vihdoin alkaa osat kiriä kuvaustahtiani ja pitäisi kirjoittaa näitä taas valmiiksi. :-D
Todella mukava väliosa, Ivy sai sentään viimein selville mitä laatua Chantelle ja Juliana oikein ovat. Andrée sentään on pysynyt yhä luotettavana. Jotenkin tuntuu siltä, että Trevor joko ei ole ihan kunnossa tai ei muuten velkapaoltaan tule näyttäytymään tuttavilleen ja tyttärelleen pitkään aikaan.
VastaaPoista