Crescendojen suku: osa 56
---
"Ne on myöhässä. Luulis, että tulis mun synttäreille edes ajoissa", Ivy valitti Rickylle.
Samassa ovikello soi.
Tyttö piristyi sekunneissa ja ryntäsi avaamaan oven Rickyn katsellessa hymyillen tyttöystävänsä menoa. Pojasta oli paljastunut ihan kelpo seurustelukumppani. Se ensitapaamisen naurettava käytös oli karsiutunut nuorten tutustuessa.
"Jes ihanaa, että te tulitte! Vaikka Matthew joudutkin lähtemään ihan kohta niin kiitos, kun tulitte", Ivy kiitteli Andréen sanoessa, että tietenkään he eivät olleet jättäneet tulematta.
"Toisin kuin eräät", tyttö huokaisi viitaten isäänsä jota ei kuulunut paikalle.
"Maltahan nyt odottaa. Kyllä prinsessa saa syödä kakkunsa ajallaan", Ricky vitsaili.
"Paraskin puhuja. Sähän sen kakun halusit hankkia. Andrée muuten tässä on Ricky, tai no kyllähän te tunnette, mutta me nyt seurustellaan kunnolla", Ivy kertoi.
"Katsos teitä. On hienoa nähdä millaiseksi olet varttunut Ivy. Matthewkin on varmasti ylpeä siitä millainen sinusta on tullut Ricky", Andrée totesi juuri lähteneen miesystävänsä puolesta.
---
Hetken kuluttua ovikello soi jälleen. Ivy jähmettyi aloilleen ja hänen kurkkuaan kuristi. Ilon tunne sekoittui vihaan.
"Nyt ne tulee!", Ricky huudahti yllättävän ilahtuneena.
"Sinä olet varmaankin Andrée? Oikein hauska tutusta", Sarah kertoi esittäydyttyään. Trevor tuijotti lattiaa poikkeuksellisen hiljaisena.
Ricky katsoi parhaaksi pysytellä taka-alalla Ivyn lähestyessä isäänsä.
"Kyllä. Minä ja Matthew olemme itseasiassa kihloissa", mies alotti juttelun. Trevor tuijotti tytärtään ennen kuin astui syrjään, jotta heillä olisi omaa tilaa keskustella.
"Aivan. Kuinka saatoinkaan unohtaa. Matthew kertoi sinusta pelkkää hyvää. Emme olleetkaan vähään aikaan soitelleet", Sarah selitti.
"Ivy? Hyvää syntymäpäivää."
Ivy vilkaisi huokaisten lattiaa ennen kuin aloitti:
"Eikö sulla ole mitään muuta sanottavaa??"
Sarah hätkähti kuullessaan tytön pistävän äänensävyn.
"Sä... sä jätät mut kuukausiksi. Ihan yksin! Ensin mä luulin, että sä olit kuollut. Sitten vaan odotin, että poliisit kuulee susta jotain vihjeitä. Luulis, että sä tietäisit miltä tuntuu olla jätetty. Ei ihme, että äiti jätti sut", Ivy sylki sanat suustaan välittämättä siitä, että loukkasi isäänsä.
"Ai niin. Mainitsinko jo, että pelasit jotain typerää juomapeliä ja menetit kaikki rahasi ja meiän kodin. Luulis, että lottovoittaja ois vähän huolehtinut rahoistaan. Ja niin tosiaan juomapeli, mikäs muu kuin alkoholi oli syynä tähänkin rappioon. Sen takia sä olit syrjäytynyt luuseri, jolla oli vaan jotain satunnais duunia. Mä elin baarissa koko lapsuuteni ja luulin, että se oli normaalia. Kuinka monesti huolehdin kotitöistä ja yritin pitää sut hereillä tai .."
"Ivy, nyt riittää. Eiköhän isäsi ole kärsinyt tarpeeksi. Ja niiden baari-iltojen ansiosta olen ollut tukenasi jos jotakin hyvää pitää löytää siitäkin ajasta. Luulin, että Trevor saisi alkoholisminsa kuntoon takiasi, mutta .."
"Alkoholismin? Trevor?" Sarah toisti. Hitaasti hänen mieleensä palasi viinan ja oluen täytteisiä muistikuvia Trevorin opiskeluajoilta. Nainen oli ollut niin kiireinen opiskelujensa parissa, että ei ollut nähnyt miestä huonoimmillaan.
"Siis ei kai tämä sankari tässä ole väittänyt, että sen talo vietiin noin vain?" Ivy kysyi Trevorin pyöräytellessä silmiään.
"Minulle hän kertoi sydäntä särkevän tarinan siitä kuinka joutui jättämään sinut ja talokin lunastettiin pois. Kuinka sinä juhlit sen huonoon kuntoon", Sarah kertoi. Ivy piteli päätään ärsyyntyneenä. Eikö Trevor koskaan ollut rehellinen?
"No tuo tarina nyt on ihan sepitetty."
Sarah mietti hetken ja kääntyi sitten Ivyn puoleen.
"Kuule. En tunne sinua eikä minulla ole oikeutta puuttua elämääsi, mutta vaikuttaa siltä, että Trevor on tehnyt elämässään vääriä valintoja. Joten ehdotan, että minä huolehdin hänestä ja kitken hänestä sairauden ja muun pahan pois. Sinä sen sijaan, saat talon. Sellaisen jossa lapsuutesi olisi ollut onnellinen", Sarah esitti tarjouksensa.
Ivy oli niin hämmentynyt, että ei sopertanut olleensa kyllä tyytyväinen lapsuuteensa suurimmalta osin.
"Talon? Mutta mähän asun jo täällä."
"Niin, mutta eikö uusi alku ikiomassa talossa kuulostaisi hyvältä?" Sarah kysyi.
"Isi?"
"Tottakai kulta. Jos Sarah tosiaan tahtoo ostaa sinulle talon niin en voi estää. Tiedän, että tuon naisen päätä on vaikea kääntää."
"Anteeksi", Trevor sopersi sitten ja puhkesi kyyneliin.
"Ricky, et tahtois muuttaa mun kanssa?" Ivy kysyi ja sai vastaukseksi leveän hymyn.
---
Toivottavasti tykkäsitte osasta. Olisitteko uskoneet jälleennäkemisen sujuvan näin? Nyt on sitten Ivyn ja Rickyn aika muuttaa omille teilleen. Seuraavassa osassa nähdään kuinka heidän arkensa käynnistyy. Olisin halunnut tehdä extran siitä miten Trevorin ja Sarahin yhteiselo luonnistuu, mutta peli päätti sitten tuhota tiedoston, jossa he olivat. :(
Poinsettia
EDIT
Pahoittelut hiljaisuudesta. Tässä hyvitykseksi heti toinen osa perään:
*klick*
