03. Moni kakku päältä kaunis

Crescendojen suku: osa 03
---

Hyvin pian Jed teki sen minkä oli luvannut. Hän sopi tapaamisen vakio deittejensä kanssa ja ns. pisti poikki heidän kanssaan.
   ''Kuule Tina..Mä tiedän, että meillä oli kivaa. Mä oon löytänyt yhen toisen.. Siis sun ja Christinen lisäks. Joten..no tajuuks sä?'' Jed esitti asiansa hieman vaivautuneena.

''Aijaa. Mä kyl kelasin et me oltais ain yhes. Niiku et sä kosisit mua tai jotai. Mut ei se mitää. Et säkään oo mun ainoo'', Tina niminen nainen sanoi hieman ihmeissään. Jed toivotti hänelle hyvät jatkot ja lähti toisen deittinsä luo.

Hetken kuluttua:

''...ja mä jätin myös Tinan. Joten tää on sulle varmasti ok?''Jed varmisti varovasti.

Christine oli tunnettu tulisesta luonteestaan. Joten reaktio ei tälläkään kertaa yllättänyt:

"Jed Eckhart! Sä et oo tosissas!''

''Kukaan siis kukaan EI jätä MUA!''Christine sähisi raivoissaan.

''Mä tiedän, että tää on vaikeeta, mutta usko nyt!''Jed hermostui.

''Mutku..mua EI jätetä! Mä jätän sut! Tää on loppu nyt!''Christine kirkui jalkaansa polkien.

''Okei hyvä!''Jed korotti myös ääntään ja häipyi sitten paikalta. Hieman huvittuneesti hän mietti Christinen vasemmassa nimettömässä ollutta sormusta.

Myöhemmin:

Jed oli tyytyväinen tekemäänsä päätökseen. Hän oli epäröinyt, mutta nyt kaikki tuntui oikealta.

Eikä Ramonakaan voinut olla onnellisempi. Kaikki sujui täydellisesti.

Hän oli saanut miehen huomion omakseen.

Ramonan ajatuksiin mahtuivat kuitenkin vain Jedin rahat. Pian hänellä olisi varaa erääseen autoon, josta hän haaveili.

Ramonan silmissä Jed oli harmiton uusrikas. Mies tuntui innostuvan päivä päivältä enemmän koirastaan.

Joten toisinaan Ramona muistutti häntä myös itsestään. Parin drinkin jälkeen Jed oli kypsää kauraa. Usein heidän ilonpitoaan ei haitannut edes vesisade.

Eräänä aamuna:

Epäonnistuneen aamiaisen seurauksena Ramona päätti tiukentaa otettaan Jedistä. Aikaa kului, mutta heidän suhteensa ei edennyt. Ainakaan niin nopeasti kuin nainen tahtoi.

Niinpä sormusrasia tuntui oikealta ratkaisulta. Jed näytti aikalailla puulla päähän lyödyltä Ramonan polvistuttua.

"Ramona! Ihan oikeestiko sä..?"Jed kysyi ihmeissään.

Ramona nyökkäsi hymyillen.

Molempien halatessa Jed naurahti:

"Kai sä tiesit, että tää on yleensä miehen työ?"

Ramona ei vastannut vaan halasi toista tiukemmin miettien rikkauksia, jotka pian olisivat hänen.

---

Pian kaupungilla alkoi kiertää sana Jed Eckhartin kihlautumisesta.

Siitä puhuttiin puistoissa:

"Kai kuulit jo, että Jed Eckhart - se miljonääri - kihlautui?"

"Tottakai. Kaikkihan siitä puhuvat."

Ja kotipihoilla:

"Kulta hei! Kun meet kauppaan niin tuoppa mulle se juorulehti. Se jos on etusivun juttu Eckhartin pojan morsiamesta."

Eikä syyttä puhuttukaan. Jed ja Ramona olivat käyneet jo kihjalaismatkalla.

---

Kaiken sujuessa hyvin Ramona tahtoi varmistaa saavansa kaiken mitä halusi:

"Kuule Jed. Mitä sanoisit jos tekisit testamentin? Jos jotain sattuu, niin kaiken varalta..''

"Testamentin? Haloo, mitä nyt vois sattua? Salamako muhun iskis?''mies naurahti kummastuneen oloisena.

''Tarkoitan vaan, että et varmaan tahtoisi jättää kihlattuas puille paljaille? Eihän mikään täällä ole minun.''

"Niin no. Ehkä se sit ois fiksua. Mä laadin sen, vaikka huomenna. Kai siitä jotai hyötyä ois."

"Aivan. Aina kannattaa olla varuillaan," Ramona sanoi ja veti Jedin lähemmäs itseään.

---

Eräänä iltana Jedin viettäessä polttareitaan muualla Ramona sovitti häämekkoaan. Hän yritti laskea monesko kerta tämä tulisi olemaan, kun hän astelisi alttarille. Nainen ei kuitenkaan saanut sitä päähänsä. Ensimmäinen kerta hänen oikean nimensä kera. Ensimmäistä kertaa oikea nimi koristi myös testamenttia.

Sitten kuului tuttu ääni eteisen suunnalta: "Muru! Mä tulin kotiin! Baari suljettiin liian aikasin, taas!"

Ramonan valtasi pienoinen paniikki. Tähän hän ei ollut varautunut. Onneksi nainen tiesi täsmälleen miten saisi harhautettua Jediä.

"Jed rakas, mene jo edeltä makuuhuoneeseen! Minulla on sinulle näytettävää."

Nainen hiipi keittiöön. Jed menisi eteisen kautta yläkertaan, joten hän saattoi hyvin käyttää toista ovea. Jedin ollessa makuhuoneessa Ramona ehtisi laittaa peruukin ja vaihtaa vaatteet.

Kuten näkyy jäipä sitten taas nuo ruudut tuohon koiraa siirtäessä.

Keittiössä Ramona kuitenkin kohtasi elämänsä järkytyksen ja kirkaisu karkasi naisen huulilta. Pieni Robert koira loi häneen hämmentyneen katseen.

Vähintäänkin yhtä kauhistuneelta kuin kihlattunsa näytti Jed.

Harmi vain, että Robert - koiran lisäksi tapahtumaa todisti vielä yksi ylimääräinen silmäpari, paparazzi.

Saatuaan ainesta kunnon skuuppiin paparazzi häipyi paikalta. Harmi vain, hän olisi nimittäin saanut kuvia vielä mehukkaampaan juttuun. Lehdistö saattoi innostua Jedin kihlatun hääpuvusta etukäteen, mutta parempaakin olisi ollut luvassa.

Ramonan koittaessa karata paikalta Jed painoi kätensä naisen olalle.

"Turha lähteä mihinkään. Ramona Crescendo sinut on pidätetty."

Ramona jähmettyi kauhusta ja ihmetyksestä paikalleen.

"Kuule Jed, en tiedä mitä ihmettä sinä nyt pelleilet. Miksi ihmeessä pidättäisit minut? Ja mistä lähtien olet pitänyt poliisin virka-asua vaatteittesi alla? Eiköhän vaan unohdeta tämä, antaisit minun edes selittää."

"Satuin tietämään, että pidät enemmän vaaleaveriköistä. Jos tämä värjäys häiritsee niin kovasti niin voin kyllä korjata asian. Tiedän kyllä, että sinulla on ehkä lievä masennus tai joskus oli, mutten tiennyt, että häiriinnyt hiustenväreistä. " Ramona selitti vaikeana.

"Anna nyt jo olla. Jos ei suosiolla niin väkisin. Tiedät kyllä itsekin miksi joudat poliisiasemalle," Jed sanoi.

Tappeluunhan siinä ajauduttiin vesivahingon valtaamalla keittiön lattialla. Pieni Robert -koira haukkui hätääntyneenä vieressä.

"No huomaatkos Eckhart? Lyön sinut leikiten," Ramona totesi pilkallisesti.

"Ehkä, mutta tulet silti mukaani. Ulkona odottavat kollegani tulevat paikalle jos et muuten suostu," Jed sanoi kiukusta kihisten. Mies oli samalla pettynyt. Olihan hän iskenyt silmänsä Ramonaan tämän kiinni ottamiseksi, mutta hän oli toivonut erehtyneensä naisen suhteen.

"Hyvä on, hyvä on. Voitan kuitenkin," nainen myöntyi.

"Sehän nähdään. Mennään takakautta, " Jed sanoi nyökäten kohti ovea.

"Tietäisit vain," Ramona totesi hymyillen.

---

Mitäs tykkäsitte? Osasitteko arvata tälläistä ratkaisua? Anteeksi osan sekavuus, mutten keksinyt miten muuten toteuttaisin tämän haluamallani tavoin. Kumman puolella olette: Jedin vai Ramonan?

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Poinsettia

PS. Kiitos viime osan kommenteistanne ja anteeksi, etten ole ehtinyt perehtyä tarinoihinne, vieläkään.