---
Tedin ja Delilahin koulutaival lähti hyvin käyntiin. Tosin Tedillä oli vaikeuksia pysyä aamuisin hereillä. Niinpä hän teki tosissaan töitä, ettei nukahtanut bussimatkoilla.
Lapset ystävystyivät paremmin luokallaan olevien kaksosten kanssa. Niinpä Manuel ja Manuela vierailivatkin usein Crescendoilla.
Toisinaan he kuitenkin lähtivät ulkoilemaan:
"Näyttää ihan lupaavalta paikalta, " Manuel totesi tarkastellessaan tyhjillään olevaa leikkipuistoa.
"Tämä se voisi olla. Meidän oma salapaikka, " Delilah keksi.
"O-onkohan sinne nyt ihan viisasta mennä? Meidän pitäisi varmaan mennä, Manuel. Äitikin aina sanoo, että autiot paikat on vaarallisia. Sitä paitsi täällä sataa. Mutaan voi liukastua helposti ja satuttaa itsensä, " Manuela muistutti toisia leikkipuiston aidan takaa.
"Ehkä Manuela on oikeessa. Sade yltyy, " Delilah sanoi.
"Hienolta tää ainakin näyttää. Tullaan joskus toiste."
Niinpä Delilah ja Manuel lähtivät edellä. Manuela kuitenkin jäi odottamaan Tediä.
"Kuule Ted, mikä toi laite on?"
"Äh, se on vaan joku vanha lemmentestaus juttu. Voidaan kokeilla joskus myöhemmin toimiiko se."
---
"Jaahas te tulittekin jo. Hyvä, että veitte märät vaatteet kuivumaan. Ne teidän kaverinne taisivat lähteä? Missäs te kävitte?" Robert uteli esikoiseltaan eteisessä.
"Ei missään! Mennään ylös Ted!" Delilah käski serkkuaan juostessaan portaikkoa kohti.
"Kuinka niin, ette käyneet missään? Ted?"
"Nokun ei vaan käyty. Meillä on läksyjä. Me mennään Tedin kanssa ylös, " Delilah ilmoitti.
"Miksen mä ois saanut kertoa isälle missä me käytiin?" Ted kysyi.
"No et tietenkään saanut hölmö. Eihän se sitten ois enää salapaikka. Sitä paitsi jos Manuelan ja Manuelin äiti suuttuis jos tietäis niiden olleen siinä vanhassa leikkipuistossa niin ei noistakaan tiedä, " Delilah järkeili.
"No niin kai sitten. Kai sä tiedät kuitenkin, että niiden äiti on aika outo? Ja kyllähän isän pitäis tietää missä me liikutaan."
"Ei salapaikoista kerrota muille, " Delilah pysyi kannassaan.
---
Kaikesta huolimatta nelikko jatkoi leikkipuistossa käyntejään. Eräänä päivänä niihin kuitenkin tuli muutos.
"Hui kauhea! Mikä toi on?!" Manuela säikähti.
"Näyttää ihan lehmäkasvilta, " Delilah totesi.
"Hyi kamala. Manuel eikös äiti ookin sanonut, että ne syö simejä?" Manuela kysyi veljeltään toisten mennessä selvittämään tilannetta.
"Ei hätää. Se on vaan Axel, " Delilah huikkasi.
"Miksi ihmeessä sä olet lehmäkasvi? Muistaakseni sä et piitannut asuista, " Ted tenttasi.
"No just tän takia. Sain säikytettyä ton nössön!" Axel nauroi Manuelan parkaistessa nolona.
"Miten sä löysit meidät?" Delilah kysyi ja Axel kertoi varjostaneensa heitä koko matkan.
"No me ei kaivata pelottelijoita eikä vakoojia, " Ted sanoi.
Axel kääntyi selvästi pettyneenä kävelemään poispäin.
"Ei tarvii olla noin ilkeä. Axel on ihan kiva ilman pukua, " Manuela huomautti.
"Hei, Axel. Kyllä sä voit jäädä! " Delilah huusi pojan perään.
"Niinkö?" poika kysyi tullessaan takaisin porukan luokse.
"Tottakai. Ei kavereita voi olla liikaa, " Delilah totesi hymyillen.
"Onko tää nyt muka hyvä idea?" Ted mutisi.
"Mutta vaan jos noudatat näitä ehtoja. Et pelottele muita ja pidät meidän salapaikan salaisena."
"Sovittu!" Axel sanoi selvästi ilahtuneena.
Loppupäivän lapset leikkivät ja heillä oli hauskaa yhdessä.
Hämärän tultua Axel kuitenkin esitti mieltään vaivanneen kysymyksen:
"Tota noin Ted. Miks Delilah asuu teillä? Eihän se edes näytä yhtään sulta niin ei se voi olla sun sisko."
Ted hämmentyi kysymyksestä joten Delilah ehti vastata ensin: "Koska mun äidit on Afrikassa töissä."
"No mut eihän kellää voi olla kahta äitiä, " Axel ihmetteli.
"No kylläpäs voi! Sitä paitsi me ollaan ennemminki serkkuja!" Ted huomautti. Hän ei pitänyt Axelista, mutta jos toinen haukkuisi hänen tätiään ja Sookia niin siinä tapauksessa Ted ei tosiaankaan haluaisi olla Axelin ystävä. Delilah ummisti silmänsä hän ei halunnut ystäviensä riitelevän.
"No mut eihä - "
"Voipas, okei!?" Ted ärähti.
"Okei," Axel myöntyi, vaikkakin ihmetellen mikä Tediä niin paljon asiassa suututti.
"Meiän pitäisi varmaan mennä, " Manuela sanoi varovasti.
"Mekin taidetaan mennä. Tuutko Ted?" Delilah kysyi.
"Siinäpähän menette."
"Tulisit nyt. Ei Axel kysymystään pahalla tarkottanut, " Manuel huomautti, mutta Ted pysyi kannassaan.
Niinpä toiset lähtivät jättäen Tedin.
---
Tässä tämänkertainen. Oletteko sitä mieltä, että Ted suuttui turhasta? Oliko oikein päästää Axel mukaan porukkaan?
Hyvää uudenvuoden odotusta!
Poinsettia
Kiva osa lasten näkökulmasta! :)
VastaaPoistaMukava osanen oli. :) On kiva välillä lastenkin elämää seurailla. :D
VastaaPoistaTaisin viime osassa kutsua Deliahia ja Tediä kaksosiksi vaikkeivat he edes olleet, vaan se nuorempi sisaruspari. .-D Hienoa kun olen mukana... Hauskaa, että lapsiporukka löysi oman salapaikan leikkejä varten. .-) Jatkoa!
VastaaPoistaIhana lapsi painotteinen osa. Jokaisella lapsosella on oma persoonallisuutensa ja sitä jää innolla odottamaan millaisia teinejä lapsista kasvaa ja pysyykö kaveri porukka samana.
VastaaPoistaOi ihana kaveriporukka! :3 Toivottavasti pysyvät kavereina vielä pitkään, vaikka Ted ei näytäkään tulevan toimeen Axelin kanssa. Ted teki kyllä mielestäni oikein, kun puolusti Morenaa ja Sookia, mutta ei Axel varmasti pahaa tarkottanut! Tosi hyvä osa oli! :)
VastaaPoistaMukava osa, kivasti lapsipainotteista :)
VastaaPoistaVanha leikkipuisto olisi tosiaan hauska "salapaikka" lapsille, kunhan ei vain sattuisi mitään onnettomuutta. Ja mikäs tuo lemmentestauskoppi tosiaan on?
VastaaPoistaJa Axelkin ilmaantui paikalle. Toivottavasti Axel ja Ted eivät nyt päädy pidemmäksi aikaa vihoihin.