sunnuntaina, tammikuuta 5

25. Lumisotaa ja lähentymistä

Crescendojen suku: osa 25
---
Hiekkalaatikolla tapahtuneesta lähtien Ted jäi porukan ulkopuolelle. Tosin omasta tahdostaan.
Hän kuitenkin aina lähti muiden mukaan, jotta ei herättäisi vanhempiensa epäilyksiä. Mutta niin kauan, kun Axel viihtyi mukana siinä typerässä lehmäasussa Tediä ei huvittanut olla muiden seurassa.
---
Kaikesta huolimatta Verona aisti lasten välillä jonkinlaista kireyttä, vaikka päällisin puolin kaikki olikin hyvin.

Muutaman vuoden kuluttua:
Ensilumi oli satanut maahan. Kaksi ruskeahiuksista lasta vilkuilivat ulos ikkunasta innoissaan.
Pian sama riemu jatkui moninkertaisena lumileikkejen lomassa.
Rowena ja Rio eivät olleet ainoita joita vuodet olivat muuttaneet. Samaisena päivänä Verona ja Robert tarkastelivat toisiaan peilin edessä. Vastahan sitä oltiin iloittu nuorekkaasta ulkonäöstä Tedin ja Delilahin mennessä kouluun. Nyt kaksosetkin olivat kouluikäisiä ja perijätär miehineen vanhoja. Verona muistutti uskomattoman paljon omaa äitiään Ramonaa. Robert puolestaan oli alkanut jo kaljuuntua reippaasti.
--- 
Samaan aikaan:
"Moi Ted! Vihdoin säkin oot herännyt, " Delilah naurahti astellessaan sisään ulkovaatteissa molempien yhteiseen huoneeseen. 
"Tulin vaan kysymään, että lähtisitkö mun, Manuelan ja Manuelin kanssa luistelemaan? Vois olla tosi kivaa nyt, kun jää kantaa. Axel ei tuu. Se pyörii muitten kavereittensa kanssa enemmän tätä nykyä, " Delilah esitti kutsun "serkulleen".
"Ai, tota joo. Mä vaan ensin puen ja syön jotain nopeesti, " Ted mutisi.
Delilahin lähdettyä Ted sulki oven ja nojasi siihen hetkisen. Poskia kuumotti. Ei hän ennen näin ollut punastunut siitä, että tyttö oli nähnyt hänet alusvaatteisillaan.

Läheisellä lammella:
Kaikki pääsivät tulemaan vasta illan hämärtyessä. Teini-ikä oli saanut kaksoset näyttämään entistä vähemmän toisiltaan. Varsinkin nyt, kun oli selvinnyt, että Manuelalla oli jokin periytyvä sairaus. Se ei ilmennyt muuten kuin toisinaan sinertämällä ihon pakkasessa. Ja keneltäkäs muulta se oli periytynyt kuin heidän äidiltään.
Vuoden tauon jälkeen luistelu oli aluksi melkoista haparointia.
Kaikki olivat varovaisia, mutta Manuela pelasi varman päälle luistelemalla vain kaiteen vieressä.
Suurimman osan illasta Ted vain ihasteli Delilahin sulavaa luistelua.
Tytön huomattua, ettei Ted paljoa liikkunut hän pisti toiseen liikettä perinteisen hipan avulla.
---
Arki jatkui tavallisena. Axelin jäätyä taka-alalle Crescendojen nuoret lähentyivät entisestään. Tyynysota kuului taas heidän illanviettoonsa kuten ihan pieninäkin.
Rowenalla oli paljon yhteistä äitinsä kanssa. Veronan iloksi tytär muistutti hyvin paljon häntä lapsena. Yhtä kiinnostunut muodista ja meikeistä.
Robert taas huomasi Rion olevan kuin hänen nuorempi versionsa. Isä ja poika jakoivat sen saman ääliömäisen huumorintajun, jota Verona ei ollut koskaan ymmärtänyt. Robert oli myöskin saanut Riosta yliopistonsa joukkoeen vannoutuneen fanin.
---
Vaikka vuodet olivatkin vierineet ei leikkikenttää oltu unohdettu.
"Äh, muut eivät sitten tosiaan taida tulla, " Delilah huokaisi pettyneenä.
"Varmaan kaksosten äiti keksi niille taas jonkun syyn jäädä kotiin, " Ted naurahti, vaikka oli hänkin toivonut ystäviensä tulevan paikalle.
"Voidaanhan me silti pitää kivaa. Ihan kahdestaan, " Delilah sanoi salaperäisesti hymyillen.
"A-ai niinkun millä tavoin?" Ted kysyi.
"NO NÄIN!" Delilah nauroi ja paiskasi lumipallon Tediä kohti.
Niinpä he aloittivat lumisodan josta tyttö oli kovin innoissaan.
"Ampu tulee!" Delilah huusi ja valmiina heittämään.
Ja hyvin hän osuikin. Ted nimittäin lensi takamukselleen lumihankeen.
"Sattuko?"
"Ei, kaikki on ihan okei."
Illan pimetessä he päättivät lähteä kotiin. Ted oli kaatunut kerran jos toisenkin lumihankeen, joten pojan farkut olivat läpimärät. Delilah oli lyönyt serkkunsa lumisodassa oikein kunnolla.
Sinä iltana jo Delilahin nukkuessa Ted vain makasi vuoteessaan saamatta unta. Hänellä oli mietittävää päivän tapahtumissa.
---
Muutaman päivän kuluttua:
"Delilah, sun reppu jäi -" Ted keskeytti lauseensa huomatessaan Axelin ja Manuelin eteisessä.
"Ted! Pojat kertoi ihan loistavan idean. Tanssiaisethan on ihan kohta eikä meillä kellään oo deittejä. Niinpä voidaan mennä yhdessä. Me kaikki ja Manuela! Eiks ookkin hienoa?" Delilah intoili.
"Me kaikki?" Ted toisti tuijottaessaan Axelia. Mistä lähtien hän oli palannut porukkaan?
"Joo. Se vois olla aika jees. Kyllähän mulla siis ois muijia josta valita, mutta ajattelin vähän teitä muitakin tälläkertaa. Jopa sua Teddy, " Axel selitteli.
"Kai teidän äiti varmasti päästää sut ja Manuelan?" Delilah huolehti.
"Voin aina yrittää kysyä, " Manuel totesi.
Ted ei saattanut kuin tuijottaa muita. He ja Axel?

---

Ensi osa on sitten se lupailemani hieman pidempi osa. ;-) Tästä lähtien osat ovat painottuneet Crescendojen nuorison ja heidän ystäviensä elämään. Olen kuvannut osia jo aina osaan 35 asti.  
HUOM! Tänään (5.1.2014) muuten tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun julkaisin prologin Crescendojen suvun tarinaan. Ajattelin tehdä synttäri ekstran tuonne uuteen Ekstrat osioon, mutta se nyt sitten hieman jäi joten siksi julkaisen osan nyt.
Joka tapauksessa hyvää syntymäpäivää Crescendot! :)

Poinsettia

7 kommenttia:

  1. Sainpas urakoitua Crescendot lopultakin ajantasalle :) !

    Veronalle on kasvanut kaunisperhe. Serkukset näyttävät lähentyvän kovasti. Pelkään vain, että Alex vie Delialihin sydämen ainakin aluksi ja Ted joutuu vain unelmoimaan ihastuksen kohteestaan.
    Jännityksellä odottaen uusia osia!

    Niin ja onnea Crescendoille vuosipäivän johdosta ja samoin ahkeralle kirjoittajalle :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä osa taas.
    Kiva lukea ystävysten seikkailuista ja pienistä riidoistakin.
    Varsinkin Alexin ja Teddynn välinen kahnaus on oiva lisämauste tarinaan.

    VastaaPoista
  3. Olipa kaveriporukka ilkeä, kun oli ennemmin Axelin kuin Tedin kanssa, vaikka jälkimmäinen oli porukassa ensin... .-/ Luistelukohtauksessa oli hienoja talvisia kuvia. .-) Kaikki perheenjäsenet tuntuvat kasvavan.

    VastaaPoista
  4. Alunperin kun luin prologin niin olin aika epäilevällä päällä. Ensimmäisen kerran ajattelin "en mä nyt tälläistä halua lukea" mutta onneksi päädyinkin tätä lukemaan. Ihana ihana ihana tarina! ;) Onnea vuosipäivän johdosta ja toivon että uusi osa tulee pian. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että uusia lukijoita eksyy tänne yhä. Ja mukavaa, että päätit kuitenkin lukea. Prologi ei oikein vastaa Crescendojen nykyistä meininkiä. :D Syytän tästä pelin lukuisia ongelmia, mutta hienoa, että tykkäsit.

      Poista
  5. Mukava osa! Lapsista on kasvanut kauniita/komeita :3 Tanssiaiset kuulostavat mielenkiintoisilta, veikkaanpa etyä silloin on luvassa suhteen syvenemistä Tedin ja Delilahin välillä.. Odottelen seuraava osaa! :)

    VastaaPoista
  6. Rio ja Rowena ovat kyllä kauniita lapsia :)
    Luistelukohta oli hyvä ja kauniisti kuvattu, samoin kuin lumisota leikkikentällä.
    Tämä oli mielestäni hyvin onnistunut kuva:
    http://2.bp.blogspot.com/-dTqKovvss5Y/UptJpqLVe_I/AAAAAAAACVE/cRxz_zYWhZA/s1600/Screenshot-10+(2).jpg
    Mitenköhän käy kun Axelkin lähtee tanssiaisiin samassa porukassa?
    Onnittelut Cresendojen merkkipäivästä! :)

    VastaaPoista