sunnuntaina, maaliskuuta 9

28. Delilahin paluu

Crescendojen suku: osa 28
---
Viikko kului nopeasti ja niin se vain oli jälleen Delilahin aika jättää hyvästit huoneellen. 
Ja äideilleen.
Robert haki hänet kotiin. Delilah oli melko vaitonainen, sillä hän jännitti Tedin tapaamista.
"No hei Delilah! Ihanaa nähdä jälleen. Tulikin jo ikävä. Mitäs siskolleni ja Sookille kuului?" Verona kyseli.
"Moi ja niillä menee oikein hyvin, " Delilah vastasi lyhyesti ja sitten hän sanoi menevänsä purkamaan reppunsa.
Pian Delilah asteli huoneeseensa, mutta näkikin siellä heti ensimmäiseksi Tedin.
"A-anteeks. Mä voin tulla toiste, " tyttö sanoi silmäillen lattiaa kuin etsien siitä pelastusta.
"Et sä mitään toiste tule. Tää on sunkin huone. Mä en edes tiennyt, että sä palaat tänään, " Ted sanoi.
"Kuule, mitä jos vaan unohdetaan, että sä suutelit mua?" Delilah ehdotti varovasti.
"Unohdetaan?!" Ted toisti välittömästi ärsyyntyen. Ei sellaista voinut vain unohtaa.
"Ted, älä nyt suutu! Sä hermostutat mua. Tää koko tilanne on ihan outo. Et sä voi tykätä musta, me ollaan serkkuja, " Delilah sanoi ahdistuneena.
"Me EI olla serkkuja! Kaikkien pitäis jo lakata sanomasta tollasta!" Ted ärähti.
"Okei okei. Me ei olla serkkuja, mutta me ollaan leikisti sukua. Eikä mulla ole sitä kummempia tunteita sua kohtaan. Mä olen pahoillani."
"Sä olet pahoillasi?! Sä et voi edes tietää, että - " Ted aloitti, mutta hänet keskeytti oven kolahdus.
¨
Samassa molemmat hiljenivät ja Rio tuijotti heitä ihmeissään:
"Tulinko huonoon aikaan? Oisin vaa kysynyt, että mihin sä Ted laitoit mun Simsstation 3 ohjaimen?"
Sinä yönä Delilah ei saanut unta. Hän päätti kohdella Tediä aivan kuin mitään normaalista poikkeavaa ei olisi tapahtunutkaan.
---
Kuukaudet kuluivat ja Delilah alkoi uskoa siihen, että kaikki oli tavallisesti. Hänen ja Tedin riidat olivat enää normaaleja kinasteluja esimerkiksi siitä kenen vuoro oli tyhjentää pyykkikone.
He myös viettivät taas aikaa yhdessä leikkien tyynysotaa aivan kuten aina ennenkin. Delilah alkoi jälleen tuntea olonsa hyväksi ja turvalliseksi Tedin lähellä.
---
Sitten erään kerran puistossa Manuel ja Manuela olivat jälleen jättäneet saapumatta paikalle.
"No mitäs me nyt tehdään?" 
"Pyydystetään lumihiutaleita, " Ted naurahti työntäen kielensä ulos.
"Eikun ihan oikeasti, " tyttö hymähti.
"Hei, nyt mä tiedän. Tuu perässä."
"Mitä sä aiot?"
"Kohta näät!"
"Me testataan nyt tota, " Ted sanoi.
"Totako? Lemmenkonetta? Ei se voi toimia. Sehän oli täällä jo sillon, kun me löydettiin tää leikkipuisto, " Delilah muistutti.
"Just sillä kertaa lupasin Manuelalle testaavani tätä joskus. Ja siinä palaa valo, sen on siis toimittava, " poika perusteli.
"Nyt vaan kolikko tonne ja sitten tartut tohon sauvaan, " Ted selitti.
Jo pojan kosketuksesta masiinassa oleva valo alkoi vilkkua ylös alas.
"Se tosiaan toimii!" Delilah hämmentyi.
Pian vilkkuva valo kohosi aivan ylös asti isoon sydämeen sytyttäen sen vaaleanpunaiseen hehkuun.
"Mittarin lamput eivät edes riitä! Niinpä suuri sydän loistaa teille. Onnenne on taattua ja rakkautenne ikuista. Olette luodut toisillenne, " teksti ilmestyi lemmenkoneen näytön alareunaan.
"Uhh, noloa. Noin se sanoo varmasti kaikille, " Delilah naurahti kiusallisesti.
"Eikä sano. Mä olen nähnyt näitä leffoissa. Sitä paitsi lemmenkoneen sana on aina totta, " Ted totesi.
"Usko pois, " poika sanoi ja painoi suukon Delilahin huulille. Tällä kertaa tyttö ei vastustellut.
---
Pian koittivat Crescendojen kaksosten syntymäpäivät.
Tälläisiä lapsista kasvoi. Rio ja Rowena.
Juhlan kunniaksi Tedin ja Delilahin oli esiteltävä sisaruksensa ystävilleen.
"Jep. Manuel ja Manuela ei pääse tulemaan, " Ted vahvisti lopettaessaan puhelun.
"Äh, miks mun piti tulla kattoo tänne jotain kersoja?" Axel kysyi.
"Ei ne mitään pikkulapsia enää oo. Oisit nyt vähän aikaa paikalla, " Delilah suostutteli.
Toiseen huoneeseen päästyään Axelin mieli muuttui hyvin äkkiä. Hetken verran hän vain tuijotti Rowenaa. Oliko tuo muka Tedin pikkusisko? Siitä tytöstä oli kasvanut aikamoinen kaunotar sitten viime näkemän.
"M-moi, " Axel sanoi ja kerrankin hänellä oli vaikeuksia keksiä mitä sanoa.
"No moi. Me ollaan taidettu joskus tavata, " Rowena sanoi ääni täynnä hunajaa. 
Hetken kuluttua Axel naurahti Tedille:
"Kuule Teddy, nää sun pikkusisarukset on ihan eri luokkaa kun sä. On hyvät geenit tainu jättää esikoisen välistä.
"Just niin! Tota mä oon aina sanonu, " Rowena hihkui taustalla myötäillen Axelin puheita.

---

Tykkäättekö kaksosten uusista tyyleistä? Pahoittelut kaikille joiden mielestä Tedin ja Delilahin ei pitäisi päätyä yhteen. Siltä se vain nyt näyttää. (-; Mutta kuka tietää miten tässä vielä käy? Tuossa siis tapahtui kuukausien aikahyppy eli ei Delilah ihan heti Tedille lämmennyt. Tällä hetkellä pelaan jo tulevan perijän jälkeläisellä, joka on pian saamassa perheen lisäystä. Eli pitkällä ollaan.

-Poinsettia

5 kommenttia:

  1. Aah, Rowena on tosi nätti. Mutta voi Axel... :D
    Kyllä mua nyt vaan harmittaa kun Delilahilla ainakin näyttää olevan tunteita Tediä kohtaan. ;)

    VastaaPoista
  2. Hyvä osa, Rowenasta tosiaan tuli tosi nätti. Hih, Mitähän hänen ja Axelin välillä tulee tapahtumaan? Riosta kasvoi ihan isänsä näköinen!

    VastaaPoista
  3. Haha, mahtava lopetus :D Kaksosista kasvoi oikein nättejä. Mahtaakohan Rowenan ja Axelin välille tulla vielä jotin juttua..? ;) Saas nähdä.

    No Delilahillan näyttää olevan kuitenkin tunteita Tediä kohtaan. Veikkaan, ettei asia ole vielä loppuunkäsitelty. Jatkoa! :)

    VastaaPoista
  4. Oo, mitenköhän Tedin ja Delilahin väleille sittenkään käy? Ehdin kyllä jo kiinnostua tästä uudesta juonenalusta, eli siitä miten Axel näyttää äkkiä ihastuneen Rowenaan. Hiivin välittömästi katsomaan, mitä tästä seuraakaan ;D

    VastaaPoista