sunnuntaina, syyskuuta 15

17. Yllätys

Crescendojen suku: osa 17
---
  Muutaman kuukauden päästä (edellisestä osasta):
Eräänä viikonloppuna Robert ja Verona olivat lähteneet treffeille. Oikeastaan retki oli ollut Robertin idea.
Kaksikon istuuduttua rantakahvilan pöytään Robert aloitti keskustelun:
"Mitäs tykkäät maisemasta? Aika kivoja taloja, eikö?"
"Ihan nätti. Ja tuo valkoinen talo, ihastuttava."
"Entäs toi, eh.. harmaa?" mies kysyi.
"Se on..miten sitä nyt kuvailis. Outo? Synkkä? Mutta Robert, sä et varmaankaan tuonut mua Starlight Shoreen asti maisemaa ihailemaan. Joten tilattaisko jotain, olen nälkäinen."
"Itseasiassa toin sut just sen takia tänne. Mä nimittäin hankin meille talon! Ton harmaan talon, " Robert kertoi.
"Talon?" Verona toisti.
Sitten hän nousi pöydästä saaden Robertin juoksemaan peräänsä.

"Verona hei, mä vaan haluan muuttaa sun kanssas yhteen, " Robert selitti.
"Me asutaan jo yhdessä, jos satut muistamaan. Sitä paitsi täältä on liian pitkä matka yliopistolle, " Verona huomautti.
"Siellä on myös Kamu ja Annie, tiedät itekin miten ollaan kaivattu kahenkeskistä aikaa. Ja just välimatkan takia ajattelin, että voitais jättää yliopisto kesken, " Robert sanoi tarttuesaan tyttöystävänsä käsiin.
"Mi-mitäh? Kesken? En tiedä tajuatko, mutta mun äidille ei ollut helppoa hankkia mulle yliopisto paikkaa. Se vaatii rahaa ja jotain mistä on maksettu ei voi noin vain heittää pois, " nainen totesi. 
"Kuule, ehkei me olla vielä valmistuneita, mutta mitä siitä? Ollaan opiskeltu jo sen verran, että kyllä me saadaan jotkut työpaikat. Enkä mä itseasiassa ostanut sitä taloa. Vähän niinkuin sain sen ilmaiseksi, " Robert kertoi.
"Sait? Kokonaisen talon ilmaiseksi? Mikä siinä on vikana?" Verona kysyi ymmällään.
"Et ehkä tiennyt, mutta asuin pentuna tässä lähellä. Teininä kävin auttamassa yhtä entistä opettajaani, joka rakensi kämppää itelleen ja vaimolleen. Vaimo oli sairas ja kuoli pian talon valmistuttua. Se mun opettaja asu siellä vuosia yksin, kunnes sekin kuoli äskettäin. Mä olin auttanut niin paljon rakennushommissa, että talo testamentattiin mulle. Eikä siinä oo mitään vikaa, sinänsä.. Vähän hassusti sijotettuja juttuja, kuten portaat ja huoneet on vähän kumman muotosia, " mies selitti. 
"Joten Verona - kiltti, muuta sinne mun kanssa. Kyllä kaikki järjestyy ja kyllä sun mutsi ymmärtää. Se tahtoo varmasti, että oot onnellinen, " Robert sanoi ennenkuin suuteli Veronaa. 
"Saanko nähdä sen talon?"
---
"Tässä tää olis. Kaks kerrosta, makuuhuone, pari ylimäärästä huonetta, kaks vessaa yms."
Sisään asteltuaan Verona kohtasi kissan.
"Kas hei, Robert ei maininnutkaan, että asut täällä, " nainen leperteli.
Makuuhuoneen nähtyään hän oli tehnyt päätöksensä.
Robertin tullessa paikalle Verona kysyi: "Mitä toi juliste tekee meidän makuuhuoneessa?"
"No mä tiesin, että et tahdo jättää yliopistoa. Joten tässä se on tai ainakin osa sitä. Hetkinen sanoitko _meidän_ makuuhuoneessa?"
"Sanoin. Mä muutan tänne sun kanssas."

EXTRA:

Tässä talon alakerta. Eteinen siinä mihin kivitie päättyy. Oikealla puolella olohuone. Eteistilaan yhdistyy keittiö ja aula. Aulasta päästään ruokailuhuoneeseen, jonka vieressä on vessa. Ulkoalue on jonkinlainen ulkoterassi tms.
Tähän olen fiksusti jättänyt rakennustilan päälle, mutta ruskealattiainen alue yleisesti yläkertaa. Makuuhuone, jonka vieressä kylpyhuone. Kaksi muuta huonetta ovat tyhjillään, kunnes niille saadaan käyttöä.

Mitäs tykkäätte tästä ratkaisusta?
Tämän osan teko kesti, sillä pelini jumitti Annien, Veronan, Kamun ja Robertin täysin. Kukaan ei voinut liikkua ja tontilta katosivat rahat. En myöskään voinut muokata/rakentaa tonttia. Kokeilin eri juttuja, mutta mikään ei auttanut. Oikeastaan ehkä kuukauden olin sitä mieltä, että Crescendot tulivat tiensä loppuun. Sitten ajattelin, että loin Veronan aiemmin Crescendojen kadotessa ja sain hänet yliopistolle. Joten miksen tekisi samaa uudestaan? Otin aiemmin simlaariin tallentamani Veronan ja tein hänelle saman muodonmuutoksen, joka tapahtui viime osassa. Lisäksi loin kokonaan uuden Robertin (, joka myös löytyy nyt simlaaristani eli tallessa on). Muutin heidät uuteen naapurustoon ja tässä sitä ollaan. Pieniä muutoksia tein, kuten esimerkiksi Robertin paidan väri. Huomasiko kukaan eroa alkuperäiseen Robertiin verrattuna? 
Valitettavasti emme tapaa enää Kamua tai Annieta. Jälleen omasin heille suunnitelmia, mutta eipä sille enää mitään voi. (Kuten Kamun salainen ihastus Veronaan. Kaikkien Kamusta pitävien iloksi.) Toivotaan nyt, että päästään edes ensi sukupolveen nykyisellä menolla.

Ja vaikka kuukauden pohdinkin tämän tulossa ei mennyt kuukautta, (kuten varmaan huomasitte) sillä kuvasin kesälomalla osia "varastoon".

Poinsettia

PS. Pahoittelut osan lyhyydestä. Seuraava osa tulee olemaan tylsä, mutta sen jälkeen alkaa taas tapahtua.

5 kommenttia:

  1. Robert ja Verona <3 Tykkään :3
    Hyvä osa oli ja kiva, ettet lopettanu kesken. Se on kyl tosi rasittavaa kun sims kenkkuilee.

    VastaaPoista
  2. Sääli, että simssisi jatkuvasti vammailee tuolleen. .-/ Onneksi pienet vastoinkäymiset eivät ole este Crescendojen jatkumiselle. .-) Robertilla kävi tuuri, kun hän sai perintötalon omistukseensa, mutta ei se asuminen silti ihan ilmaista ole. Toivottavasti nuorten yhteiselo lähtee tästä sujumaan hyvin. .-)

    VastaaPoista
  3. Jotenkin suloinen osa. Saatiin tietää vähän lisää Robertista ja tämän menneisyydestä samalla kun pariskunta teki päätöksensä - tai siis Verona päätti seurata Robertia :)

    Ero ei kyllä huomannut, hienosti olit tehnyt siirroksen. Tsemppiä pelin kanssa ja onneksi olit hieman varautunut! Toivottavasti se ei enää lagailisi.
    Jatkoa odotan mielenkiinnolla ;D

    VastaaPoista
  4. Emmä ainakaan mitään tajunnu :D Harmi, ettei Kamua ja etenkään Annieta nähdä enää, mutta tosi kiva että pystyit jatkamaan tätä :)

    Oi, tosi suloista että Robilla ja Veronalla on nyt oma talo ja vielä kissakin <3 ODottelen innolla jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Höh, ihan epäreilua, että sinun simssisi aina hajoilee. .--( Onneksi et lopettanut, vaan keksit ovelan tavan jatkaa. .-) Minä en kyllä olisi riemastunut, jos olisin ollut Ramona. Robertilla olikin käynyt tuuri, kun hän onnistui hankkimaan talon olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. .--)

    VastaaPoista