29. Katastrofi

Crescendojen suku: osa 29
---

Aikaa oli vierinyt suurinpiirtein puoli vuotta. Sinä aikana Rowena oli totisesti iskenyt silmänsä Axeliin. Ja jos Axel oli joskus hiemankin haikaillut Delilahin tai muiden ikäistensä perään ne tunteet olivat nyt tiessään.

Rowena tosiaankin piti Axelista ja oli valmis tekemään paljon pojan vuoksi. Joidenkin mielestä se voisi olla ehkä liikaakin. Siksi he pitivät suhteensa salassa.

Delilahkin oli hitaasti lämmennyt Tedin suuntaan. Hän saattoi jopa sanoa pitävänsä toisesta, vaikka se oudolta tuntuikin.

Ainakin he viihtyivät paljon yhdessä ja usein läheisissäkin tunnelmissa. Pikkusiskonsa tavoin Ted piti suunsa kiinni suhteestaan.

---

Eräänä päivänä Verona ja Robert olivat päättäneet lähteä päiväksi toisaalle. He olivat sanoneet, että heidän piti hoitaa asioita. Lapset olivat arvelleet sen tarkoittavan yhden yön minilemmenlomaa. Ei se tietenkään haitannut, sillä hyvin he pärjäsivät keskenäänkin. Delilahin tekemät vohvelit aamiaiseksi eivät olleet lainkaan hullumpia.

Aamupäivällä olohuoneesta alkoi kuulua Doriksen kimeää mau'untaa. Kissa huitoi tassullaan ilmaa iloiselta vaikuttaen.

Valitettavasti lapset tiesivät, että moinen olemattomien ötököiden huitominen tiesi usein kuolemaa. Niinpä Delilahkin juoksi olohuoneeseen sanoakseen hyvästit Dorikselle. 

"Ei mä en kestä tätä! Vanhemmat on poissa ja heti me tapetaan niitten kissa!" Ted panikoi ja ryntäsi yläkertaan.

"Ei me Dorista tapettu, eihän?" Rio kysyi.

"Ei, " Rowena sanoi vaitonaisena.

"Se on ollut täällä aina. Kuulemma ennen kuin teidän vanhemmat muutti tänne, " Delilah kertoi.

Sitten kaikki katsoivat kuinka jokin tumma leijaili huoneeseen ja Doriksen sielu näytti kohoavan ilmaan.

Kissan hahmon kadottua kaikki purskahtivat itkuun.

Pian Delilah rauhoitteli Tediä yläkerrassa:

"Ei hätää. Ei se ollut meidän syy. Doris oli vanha, siis tosi vanha. Kyllähän sä tiedät sen."

"Joo, mutta isä ja äiti menee ihan tolaltaan, kun ne saa tietää Doriksen kuolemasta, " Ted nyyhkäisi.

"Niin ne taitaa tehdä, mutta niitä lohduttaa se tieto, että me pidetään Dorikselle hautajaiset, " tyttö totesi.

"Hautajaiset?" Ted toisti.

---

Niin siinä sitten kävi. Delilah, Rio, Ted, Rowena ja pari hänen luokkatoveriaan seisoivat Crescendojen pihalla hautajaisia viettäen. Nuoret olivat haudanneet Doriksen ja siirtäneet kukkia haudan päälle.

Vaalea tyttö oli Rowenan ystävä Abby. Kun Verona oli ensi kertaa tavannut tyttärensä ystävättären hän oli kauhistunut. Rowena oli samankaltainen kuin hänen äitinsä nuorena, mutta hänen ystävänsäkin oli kuin kopio Lilianista, Veronan entisestä parhaasta ystävästä.

Kun Axel oli kuullut hautajaisista hän oli tullut paikalle myöhässä saadakseen aikaan kotibileet. Vanhemmat poissa ja ankeat juhlat, täydellinen lähtökohta bileille. Axel oli jopa tuonut jostakin baaritiskin.

"Tuota noin, Ted. Kai sää muistat mitä viimeksi kävi, kun päätit vähän maistaa alkoholia?" Manuel muistutti.

"Muistan. Suutelin Delilahia, mutta nyt mä en tee mitään niin hölmöä tai täydellistä, " Ted vakuutti.

Alkuilta sujui ihan hyvin. Nuoret tanssivat ja mitä nyt Rio pari kertaa itki Doriksen takia. Jossakin vaiheessa Rowena alkoi nostaa kuppia ja kaikki karkasi käsistä.

Ensimmäiseksi sammunut oli Manuel.

Seuraavana aamupäivänä:

"Kotona ollaan!" Robert huudahti astellessaan vaimonsa perässä kotiinsa.

Oikeastaan lasten kuuluisi olla koulussa, joten turhaan hän huuteli. Sellainen vain oli jäänyt tavaksi.

"Voi herra jestas!" Verona päivitteli vessaan astellessaan. Hana oli rikki ja käsienpesuallas oli jonkin erehdyttävästi oksennusta muistuttavan peitossa. Vessanpönttö ei ollut sen kauniimpi.

"Täälläkään ei ole kaikki kunnossa, " Robert raportoi vaimolleen nähtyään hajonneen kannettavan. Astianpesukonekaan ei näyttänyt olevan entisellään.

"Eikä tämä ole meidän, " mies jatkoi pariskunnan tuijottaessa baaritiskiä.

He jatkoivat matkaansa yläkertaan ja vanhempien lasten huoneeseen.

"Eivät he ainakaan sänkyjään ole osanneet pedata ja pyykitkin on vain jätetty lattialle lojumaan, " Verona huokaisi.

"Kerään ne ihan pian. Katsotaan vain onko kaikki muu kunnossa, " Robert lupasi.

"Jaahas neitiseni. Kuinkas sitä ollaan kotosalla tähän aikaan päivästä. Et sitten sattunut kuulemaan koulubussin tööttäyksiä?" Robert piikitteli.

"Voi kultaseni. Taisivat bileet jäädä päälle vai?" Verona kysyi.

"No joo, mutta ei muuten ollut mun idea. Mä heräsin äsken, mutta kuulin aiemmin Tedin ja Delilahin puhetta. Nekään ei oo koulussa nii syyttäkää niitä, " Rowena sanoi venytellen.

Verona päätti etsiä esikoisensa ja siskontyttönsä Robertin kerätessä pyykkejä. Hän oli närkästynyt bileistä, mutta hänellä oli myös asiaa:

"Teeed! Hyviä uutisia! Minä ja isäsi olemme valinneet sinut perij-"

" -ÄÄÄÄÄÄÄÄÄksi!!" 

Veronan lause sai astetta korkeamman lopun ja hetken nainen saattoi vain tuijottaa lapsia perin pohjin järkyttyneenä. Hänen poikansa suuteli hänen sisarensa tytärtä. Ted oli lähes alaston ja Veronan mielestä Delilahin toinen käsi oli luvattoman alhaalla.

"Mitä siellä oikein tapahtuu?" Robert kysyi.

"Ei älä tule - " Verona aloitti, mutta samassa Robert oli jo huoneessa. Hän pudotti pyykkipussin lattialle. Kauhistuneet teinit tuijottivat huoneeseen tulijoita. Lopulta Delilah tajusi irrottaa kätensä Tedin ympäriltä. Katastrofin ainekset olivat kasassa.

---

Kaikkien ajatukset varmaan pyörivät Delilahin ja Tedin paljastumisessa. Mutta entäpä bileet tai Rowenan, sekä Axelin juttu?

Pahoittelut siitä, että tämän julkaisussa kesti lähes kuukausi. Mutta koeviikko ynnämuut kiireet ovat taas tältä erää ohi. Joten eiköhän näitä osia taas ilmesty. Tänään taidan taas jatkaa simssin pelailua, vaikka olen yhä varmaankin kymmenen osaa julkaisutahtiani edellä.

Aurinkoista viikonloppua!

Poinsettia