lauantaina, syyskuuta 13

54. Everybody needs somebody

Crescendojen suku: osa 54
---

Syksy saapui Bridgeportiin ja Trevor oli yhä asunnoton. Ivy ja Andrée olivat yrittäneet saada viranomaiset etsimään miestä, mutta poliisin mielestä se oli turhaa, sillä Trevor oli omasta tahdostaan kateissa eikä hänellä ollut terveysongelmia.

Eräänä päivänä:
"Ivy..se talo josta puhuin varmistui. Kaupunki on myöntänyt sulle oman talon, jotta pääset omillesi. Se ei ole yhtä tasokas, kun paikalliset kerrostaloasunnot, mutta kyllä siellä pärjää", Andrée kertoi.
"Kokonaisen talon? Mulle? Miten mulla on varaa sellaseen?" Ivy ihmetteli. Oli kulunut yli kuukausi siitä, kun Andrée oli ilmoittanut, että Ivyn täytyisi muuttaa. Tyttö oli odottanut päivää sekavin tuntein.
"Saat kaikenlaisia tukia, tuut kyllä toimeen", Andrée vakuutti.
"Okei, millon mä muutan?"
"Huomenna. Älä huoli tulen kyllä käymään sillon tällöin Matthewin kanssa."

Seuraavana päivänä:
Ivy seisoi uuden kotinsa pihalla. Talo sijaitsi kaupungin laitamilla. Ivyn mielestä se näytti valtavalta, vaikkei se sitä todellisuudessa ollutkaan.
"Tervetuloa kotiin Ivy", tyttö huokaisi astellessaan sisään ulko-ovesta.

Muutama tunti myöhemmin:
Bridgeport Hillsin seurapiiri järjesti taidemuseolla illanistujaiset. Tällä kertaa mukaan oli kutsuttu myös vieraita kauempaa.
Eräs sisälle pyrkivä henkilö ei kuitenkaan ollut vieraslistalla.
"Miguel, sano nyt tuolle..ihmisraukalle, ettei hän voi jäädä tänne. Hänen nimensä ei ole listalla eikä hän...sovi paikan ilmapiiriin millään tapaa."
"Valitan työvuoroni on ohi", Miguel sanoi, vaikkei edes ollut pahoillaan. Claudette nimisen naisen kasvot kiristyivät välittömästi hänen kuultuaan, ettei hänen käskyään toteltu. Miguel liukeni paikalta heti, kun pystyi.
"Ah, kultaseni! Hyvä, että olet siinä. Tule kertomaan tälle.. miehelle, että hänen täytyy poistua. Hän ei suostu lähtemään", Claudette huudahti nähdessään ystävänsä.
"Hei, olen pahoillani, mutta tämä tilaisuus on tosiaan vain kutsutuille", vaalea nainen selitti.
"Toi kotkako muka on kutsuttu?" Trevor naurahti osoittaen aulasta poistuvaa Claudettea.
"Kyllä. Hän rahoittaa tätä museota ja kutsui minutkin. Hän osaa olla aika ylimielinen. Olin itsekin ennen sellainen, mutta hän on ystäväni. Ja... ja sinun todella pitäisi nyt lähteä."
"Sääli. Mä olisin vain kaivannut vähän ruokaa. Rahat on meinaan lopussa, mutta kai sitten palaan tonne kadulle..kylmään syysiltaan..kovalle penkille..nälkäisenä."
Nainen huokaisi ja raapi kättään mietteliään näköisenä. 
"Hyvä on. Kai voin antaa sinun jäädä", hän totesi.
"Mutta kunhan et törmää Claudetteen. Mene nuo raput ylös, tuon sinne ruokaa. Katsastamme yläkerran vasta myöhemmin, joten etköhän voi viipyä ainakin tunnin."
Vaaleaverikkö palasi saliin ja viipaloituaan kalkkunaa lautaselle hän huokaisi jälleen. Tämä oli oikein, mutta jokin miehen olemuksessa häiritsi.
Hetken kuluttua hän saapui yläkertaan lautanen mukanaan ja katseli Trevoria hetken ennenkuin asteli miehen luokse.
---
Samaan aikaan Ivykin keskittyi ruokaan. Tyttö yritti valmistaa juustomakarooneja. Hän oli tottunut lapsuudessaan tekemään ateriat, joten se ei ollut ongelma.
Andrée puolestaan teki elämässään suurempia valintoja kuin ruoka. 
Ja hän sai mieleisensä vastauksen.
---
"Kiitos! Se oli äärettömän hyvää. Et uskokaan kuinka monesta paikasta yritin tänä iltana saada safkaa."
"Ilo olla avuksi. Lahjoitan paljon hyväntekeväisyyteen, mutta joskus on hyvä nähdä avun tulevan suoraan tarpeeseen."
"Niin kai. Kuule toi koru... Tunsin kerran tytön, jolla oli samanlainen", Trevor sanoi tuijotettuaan kukkakorua tarpeeksi pitkään ymmärtääkseen mistä tässä saattoi olla kyse.
"Niinkö? Mikä hänen nimensä oli? Siitä puheen ollen, olen unohtanut kokonaan esitellä itseni..
"...olen Sarah.."
"..Champton", Trevor päätti lauseen ja hänen silmänsä levisivät hämmästyksestä. Nainen tosiaan oli Sarah. Miten hän ei ollut heti tajunnut?
"Oikein. Mistä ihmeestä tiesit? Olenko joskus tuntenut sinut? Kuka oikein olet?" Sarah suolti ulos lukuisia kysymyksiä.
"Mä oon yksi niistä. Niistä hölmöistä, jotka luulee pääsevänsä sun housuihin kehumalla. Trevor", mies selitti hymyillen.
"Trevor!! Tiesin, että noissa silmissä oli jotakin tuttua. Nuo smaragdi silmät, niitä ei voi unohtaa", Sarah henkäisi ääni täynnä iloa.
---
Samaisella hetkellä Ivy valikoi osoitekirjastaan numeron ja painoi "soita":
"Moi Ricky. Sori, että mä soitan näin myöhään, mutta tää on mun eka ilta uudessa kodissani. Ja en oikeen tykkää olla yksin. Pääsisitkö käymään?"
Hetken kuluttua nuoret seisoivat Ivyn talon edustalla. 
"Ihan okei, että soitit. Jokainen tarvitsee jonkun", Ricky totesi ja sai Ivyn hymyilemään. Ehkei poika ollutkaan täysidiootti. Sinä iltana jokaisella tosiaan oli joku.

---
Tämä olikin vähän jännempi osa tälläkertaa. Arvasitteko, että Sarah tekee paluun? Ja tajusitteko heti kenestä on kyse? Eroavaisuus nuoren Sarahin ulkonäköön on, koska kyseessä ei ole sama sim. Yritin kuitenkin tehdä melko samannäköisen ja vanhetessa kuitenkin muuttuu niin ehkä tuo on tarpeeksi.

Poinsettia

2 kommenttia:

  1. Oi, tosi kiva osa! Valoa itse kunkin elämään, ainakin hetkellisesti ;) Oho, eipä kyllä tullut mieleen, että kyseinen nainen olisi Sarah! Mutta hyvä vaan, että yllätyin :P Jospa Trevorin ja Sarahin suhde taas lämpenisi. Sarah ei ainakaan vaikuttanut olevaan pahoillaan jälleennäkemisestä..

    Ihanaa, että Ricky tuli vielä tapaamana Ivya :> Jospa pojassa on tosiaan toinenkin puoli! Odottelen jatkoa! :)

    VastaaPoista
  2. Ivyn talo on kyllä varsin kaunis kaupungin myöntämäksi, kauniilla paikallakin. Trevoriakin näköjään ruokitaan, vaikka mies joutuukin hieman pummaamaan. Vai oli blondiini jetsetin jäsen Sarah? Mietinkin jo, onko tämä nähty ennen jossakin.
    Koetan pian ehtiä lukemaan jatkon :)

    VastaaPoista